Hops - päiväkirja ja lopputyö

Lopputyö alkaa lähestyä, ja kuten alussa jo totesin, sen tekemiseen tarvitsette hopsia, oppimispäiväkirjaa. Lopputyössä on tarkoitus käydä läpi koko kurssi ja siinä teidän kannalta oleelliset asiat.

Esimerkiksi: Työhöni kuuluu varusmiesten opastaminen päätelaitteen käyttöön ja valvonta heidän työvuoronsa aikana. Opastaminen tapahtuu yleensä vapaamuotoisena työpisteessä. Opastaminen sisältää myös vuoron aikana esiintulevien ongelmien ratkaisua. Kurssin lähijaksoilla käsiteltiin kouluttamista esimerkiksi ampumaradalla.Mielestäni tilanne on täysin erillainen ampumaradalla, koska ammunta vaatii selviä käskyjä eikä aina mahdollista täysin ohjaavaa asennetta. Sotilaspedagogian perusteissa s.20 puhutaan koulutustaidon osataidoista. Kaikki osataidot ovat myös omassa työssäni tärkeitä, mutta koen työyhteisöosaamisen ja taidon toimia vuorovaikutustilanteissa sekä ohjaamisen taidot tärkeimmiksi työssäni.Niitä halusin myös hopsinkin mukaan parantaa. Mietin edelleen tuota kasvattajan ja kouluttajan roolia. Mielstäni ne ovat enemmän koulun tehtäviä kuin minun tehtäviä. Ovathan varusmiehet olleet ammattikouluttajien kasvatettavana ennen kuin tulevat työpisteeseeni harjoittelemaan.

Ko esimerkissä on päiväkirjasta pomittu tuntuma lähijaksosta, viitattu jakson opetusmateriaaliin ja kerrottu oma työkokemus suhteessa niihin, sekä se, mitä oppimista hopsissa on toivottu.

Hopsin muuttaminen ja tarkentaminen on oppimisprosessin tarkentamista

Henkilökohtainen opiskelusuunnitelma on elävä asia. Sitä voisi kuvailla myös suunnitellun prosessin kirjoittamiseksi. Matkalla prosessi saattaa tarkentua ja löytää uusia parempia tavoitteita. Kaikea ei etukäteen tiedä eikä tarvitsekaan. Lisäksi oppitarjonta tarkentuu usein juuri ennen kurssien tai lähipäivien alkua, joten saattaa olla jopa tarpeellista muuttaa tavoitetaan. Tärkeää on kuitenkin ylläpitää tavoitettaan.

Miten sitten ylläpidetään omaa ajatteluaan suhteessa tavoitteeseen? Sitä varten on sellaiset työkalut kuin päiväkirja tai portfolio. Näihin on hyvä kirjoitella teemoihin tai aiheisiin liittyvää omaa ajatteluaan muistiin. Mikäli niissä sitten nousee esiin tavoitteisiin vaikuttavia keskeisiä asioita voi ne taas kirjoittaa hopsiin tavoitekorjauksiksi. Näin voidaan sitten nähdä missä oppija on omassa oppimisprosessisaan menossa ja tarvittaessa keskustella oppijan kanssa opintojen suunnasta ja tavoitteiden saavuttamisesta. Oppimien ei oikeastaan siis eroa normaalista työstä juurikaan, jossa työn tekeminen muutuu kun tavoitteet muuttuvat. Joskus sitä ihmettelee, että mikä on erottanut oppimisen normaalista elämästä. Koulu?

Päiväkirjoista ja hopsista

Verkko- ohjaus perustuu kokonaisuudessaan prosessiin, jota on tutkittu ja sovellettu jo monen vuoden aikana.Opetushallitus on julkaissut mm Verkko-oppimisen käytäntöjä, malleja työkaluja kirjasen. Kurssilla käytetään hyväksi jo muualla käytössä olevia malleja, joita sovelletaan työssäoppimiseen ja verkko-ohjaukseen.
Keskeiset välineet verkko-ohjauksessa ovat oppimispäiväkirja ja henkilökohtainen oppimissuunnitelma. Niiden avulla verkossa työskentely henkilökohtaisen ohjauksen näkökulmasta on vain mahdollista. Kysymys on samanalainen työpaikoilla. Työn eteneminen ja siitä annettava palaute ei ole mahdollista, ilman, että työ näkyy. Myös työssä on raportointi velvollisuus. Työssä asiaa usein helpottaa se tosiasia, että se, jolle raportoidaan on lähellä ja ei vaadi verkkoa, vaan asiat voidaan keskustella suoraan. Toisaalta täytyy kysyä, että eikö verkko vuorovaikutusvälineenä tai raportointivälineenä ole toisaalta parempi kuin puhe. Verkossa on se hyvä puoli, että asiat kirjautuvat jälkitarkastelua varten. Puhe ei taas kirjaudu mihinkään, joten siihen palaaminen on vaikeaa.
Ohjausta ei siis ole ellei ole hopseja ja niiden tavotteiden jatkuvaa tarkastelua ja niiden välissä oppimispäiväkirjoja.
Kaikkien jo nyt lukeman sotilaspedagogiigan perusteiden alusta todetaan, että oppiminen on suhteellisen pysyvää muutosta arvoissa asenteessa ja tiedoissa. Oppimisen operusta on siinä, kuinka arvojaan ja asenteitaan tai tietoa kyykenee arvioimaan ja soveltamaan. Muuttuuko asenne tunnissa vai prosessissa ja tarviiko niiden edes muuttua?Mikäli tarjottavan sisällön suhteen kaikki on jo olemassa, oppimista ei siis tapahdu, mutta tämäkin täytyy myös itselle ja opin tarjoajalle todentaa. Mielummin tietysti ennen kuin turhalle kurssille tulee. Opin tarjoalla on taas vastuu pyrkiä parhaimpaan oppimistulokseen oppijan kanssa. Minä en usko ketään , joka sanoo, että en ole oppinut mitään, ellei sitä myös kirjallisesti todenneta. Sitä varten on myös olemassa arviointi, ja tämän jakson osalta lopputyö, joka sisältää kyseisen itsearvion ja siitä annetavan palautteen.

Oppivan organisaation mukaisesta oppimisesta

Oppiva organisaatio sanana tuo mieleen oppimaan pakottamisen. Oppiva organisaatiohan luo itselleen tulevaisuuden toimintamahdollisuuksia sekä oppii virheistä. Kun se luo itselleen tulevaisuutta, tulee sen kyetä siihen niillä voimavaroilla, joita sen on mahdollista hankkia. Voimavarojen lisäksi se miettii erillaisia toimintatapoja asioiden tekemiseksi mahdollisimman hyvällä hyötysuhteella ihmisiä ja rahaa loppuunkuluttamatta ja sanomattakin on selvää yhteistoiminnallisesti. Siis hakee tasapainoa toimintaansa ympäristön suhteen. Voisiko oma kurssinne olla tällainen oppiva organisatio. Kaikille oppiville organisaatiolle imago ja verkottuminen on keskeisiä välineitä oppimiseen. Imago tuo sisään tietoa ja arvostusta, jota jalostamalla voit taas antaa uutta tietoa ulos verkkoon jne.

Olette esimerkiksi lähes kaikki 50 tuottaneet minulle erilaista informaatiota oppivista organisaatiosta ja konsruktiivisuudesta sekä niiden sovelluksista. Kysymys siis kuuluu mikä voisi parantaa mahdollisuuttanne oppia? Matemaattisesti laskettuna ilman tutkimusta voisin ainakin väittää, että tieto on luotettavaa, koska se pääosin on ollut samanlaista ja saman sisältöistä vaikka eri lähteistä kerättyä. Luotanko siis teidän antamaan tietoon. Kyllä luotan ja kun siinä on vielä sovelluskin kerrottuna, voin luottaa siihen enemmän kuin pelkkään tutkittuun tietoon. Kuitenkin te kaikki melkein kerrotte, että organisaationne ei täysin toimi oppivan organisaation periaatteiden mukaan. Toinen toimii toisessa ja toinen toisessa asiassa.Yhessä meidän organisaatiossa tietonne sis joltakin osalta toimii. Voisin siis väittää,että siinä totuus ja fakta yhteisen tiedon perusteella. Kuitenkin muutosta vastutetaan. Miksi? Koska edellä kuvattua tietoa ei ole esimiehillänne, ei edes teillä,vaan se on teillä yhteisesti ja vain minä tällähetkellä näen sen.

Siispä jos kaikki kokemustieto olisi samassa paikassa saatavilla,mitähän kaikkea voisi sitä jakamalla oppia. Toisaalta voisi kysyä onko se jo nyt mahdollista ja miten?

Keksikääpä se. Toisaalta mihinhän minua opettajana enää tarvittaisi?

Oppimispäiväkirjoista ja teemoista sekä kurssipelistä

Annoin oppimispäiväkija teemat, koska kaikilla tulisi vähintäin olla perustietoa pulustusvoimista kurssin oppisisältö hallinnassa, ennenkuin saa tästä kurssista todistuksen. Varmennan siis tämän tiedon olemaassa oloa. SamOJ 2 tämän katsotaan tulleen jo kokemuksen kautta. Jota oppimispäiväkirjoissa sitten käytän ohjatakseni teitä.

Oppimispäiväkirjaa siis kirjoitatte itsellenne.

Kokonaisuutena kursseistanne ja arvioinnista voisi rakentaa pelin, jossa pisteen saa kun hankkii esim neteistä oppivaorganisaatio tekstin ja saa minut tai muut keskustelemaan siitä. 2 pistettä saa jo tekstiin kykenee lisäämään omia kokemuksia organisaatiosta ja selittämään tekstiä siten. 3 pistettä saa jos kykenee kertomaan pedagogisin ja tiedon rakentamisen termein kuinka ko asian on oppinut. Ja 4 pistettä saa jos kykenee kertomaan miten tämä on hyödyntänyt omaa oppimis- tai työympäristöä. Eli mitä hyötyä opilla on yhteisölle tuottanut. Se joka kerää eniten pisteitä on asiantuntija omassa organisaatiossaan ja päsee vielä pikälle. Tämän voin luvata. Teemat on annettu opsissa, siis pelaamaan.

Viikon jälkeen

Näyttää siltä, että ihan kaikki eivät ole vielä palauttaneet päiväkirjojaan määritetyistä teemoista.

Hienoa on huomata, että ainakin yksi oppija aloitti blogi- tyyppisen päiväkirjan pidon. Näen sen dialogisena aitona vuoropuheluna. Tässä päiväkirjassa on mm.tuotu linkki oppivastaorganisaatiosta ja henkilön harrastuneisuus näkyy myös plogissa. Se ilmentää oppijan arvomaailmaa ja helpottaa lukijan lukeman tulkintaa. Hienoa. Saataapi olla ensimmäinen laatuaan puolustusvoimien kursseilla. Yritän myös itse ottaa oppia siitä.

Hopseja on jätetty ja luemme niitä tässä pikkuhiljaa. Joten voitte odotella kommentteja. Jos erityisesti haluatte johonkin hopsin sisällön osaan kommenttia huikkailkaa sähköpostuilla. Muutoin luemme niitä pikkuhiljaa niiden ilmestyessä.

SamOj1:n kanssa käymme yleisiä havaintoja läpi seuraavan lähijakson ensimmäisenä päivänä. Valmistaudumme seuraavan päivän toiminalliseen osaan(ampumaratapäivä) ja puramme ampumarata päivää sotilapedagogian näkökulmasta kolmella tasolla oppija, kouluttaja, valmentaja. Hyvä olisi valmistautua lähipäivään siten , että mietitte ampumakoulutusta ja sitä ,haluatteko toimia oppijana, kouluttajana vai valmentajana. Oppija opetetaan ammpumaan, kouluttaja opettaa ammunnan muodollisena, ja valmentaja vastaa muodollisen koulutuksen tuloksesta,vetää kovan ammunnan ja valmentaa kovassa ammunnassa ampujia.

Olen tuohon kylkeen hakenut olkopuolelta tietoa ammatista ja siinä on myös yksi tutkittu vekko-oppimisen malli veratailuksi tähän kurssiin. Tämän kurssin laadintaan ei ole käytetty kyseistä mallia, vaan sen tarkoituksena on toimia vertailuaineistona.

Orientaatio lähipäivien jälkeisiä tunnelmia

Lähipäivät käynnistivät pääasiassa varmasti oppimisprosessin. Itse jäin kaipaamaan vähän lisää toiminnallisuutta, mutta luennot varmasti kuuluvat tallaisiin aloituksiin. Aistin kuitenkin odotusarvoja sotilaallisemmasta toiminnasta. Mielenkiintoista onkin nähdä kuinka tallainen monimuotokoulutus ja lähipäivät kykenee vastaamaan ko haasteeseen. Varsinkin kun lähtökohtana on opijoiden oma vastuu oppimisesta. Itse ajattelen niin, että kaikki lähtee näkyvästä normistosta. Osaaminen on siis näkyvää toimintaa ja sotilaallisen toiminnan näkyvyydelle on taas oma normistonsa. Ainakin odotusarvot. Kun täyttää nuo odostusarvot sotilaallisen toiminan normistot täyttyvät. Nyt on vain kysymys millaiset odotusarvot ympäristössä on. Oppilaitoksen näkökulmasta, jossa varusmiehiä ja sotilasammattihenkilöitä sekä kadetteja ja henkilökuntaa koulutetaan odotusarvot ovat normiston täyttämiseen kovat. Puolustusvoimissa henkilöstöryhmiä arvioidaan odotetun normiston mukaisen käyttäytymisen näkökulmasta. Henkilöllä, joka tulee toisesta odostusarvo ympäristöstä toiseen voi olla uuden ympäristön suhteen harha sen odotusarvoista. Tällöin henkilö tai ammattikunta leimautuu tuossa ympäristössä suhteessa toiseen. Ei siis täytä ko ympäristön normiston vaatimuksia. Sotilaalliselle toiminnalle on olemassa normistot ja eriasteiset odotusarvot toimintaympäristöstä riippuen. Kuten jo totesin sotakouluille oppiskelijoiden asettamat sotilaallisen toiminnan odotusarvot ovat suuret. Turvallista on siis toimia itse ympäristöönsä asettamisensa odotusarvojen mukaisesti. Sama koskee myös joukkoa.